"Tuossa on sellainen nainen, että pitää ruveta iskemään" – Leskiksi jääneet Varpu Konkola ja Matti Siponen eivät kauaa miettineet, kun löysivät toisensa

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 26.10.2023.

Ylävaltimolainen Matti Siponen ei olisi alun perin halunnut lähteä Kelan ikääntyneiden kuntoutuskurssille Punkaharjulle. Takana oli sairastelua, ja Siponen totesi tyttärelleen, että ei lähde.

– Tyttö sanoi, että menet. Ei siinä ollut vaihtoehtoja, Siponen toteaa puolitoista vuotta kurssin jälkeen.

Mieli muuttui nopeasti kurssilla, kun nyt 87-vuotias Siponen törmäsi 86-vuotiaaseen savonlinnalaiseen Varpu Konkolaan. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui syömään mennessä.

– Lähdin ravintolaa kohti, ja vastaan tuli mies, joku kurssilta. Mies kysyi, mihin olen menossa. Vastasin, että syömään pitäisi mennä. Mies kysyi, otatko mukaan. Hän näytti olevan vähän eksyksissä, joten pitihän mies ottaa mukaan, Konkola kertaa hymyillen.

Sen jälkeen yhteisiä ruokailuja tuli ensin toinen ja sitten kolmas.

– Emme olleet sopineet mitään, mutta jäin aamulla kuikuilemaan ovelle, että onkohan mies tulossa aamiaiselle, Konkola kertoo.

Nopeasti pariskunta huomasi viihtyvänsä toistensa seurassa. Ajankohta oli myös sopiva molemmille, sillä leskiksi jäätyään kumpikin oli tahoillaan hieman kaipaillut uutta kumppania.

– Kun lähdin kurssille, sanoin, että jospa löytyisi mummeroinen. Rukoilin myös sitä, Siponen kertoo.

– Ensimmäisen kohtaamisen aamuna olin ollut aamupalalla naisten kanssa. Oli kauhea pulina, ja mietin, että voi kun löytäisin jonkun hiljaisemman ihmisen. Saisi rauhassa aamukahvin juoda, Konkola jatkaa.

Puheluita joka päivä

Kelan kurssi kesti viisi päivää, jonka jälkeen taksi tuli hakemaan Matti Siposta kotiin Ylä-Valtimolle. Elettiin maaliskuun loppua 2022. Siponen ja Varpu Konkola sopivat näkevänsä seuraavan kerran juhannuksena jatkokurssilla.

– Se olisi ollut aika pitkä väli, Siponen toteaa nyt.

Siponen ja Konkola alkoivat soitella toisilleen. Puheluita sinkoili vähintään kerran päivässä, ja pariskunta alkoi miettiä, että pääsiäinen olisi lähellä.

– Matti ehdotti, että voisithan sinä tulla tänne. Sitten löysin itseni junasta ja vietin viikon Valtimolla. Olin aivan ihastunut paikkaan Matin lisäksi. Ensihetkestä lähtien tuli tunne, että olen kotona. Ylä-Valtimon vaaramaisemat nähdessä tulee melkein vedet silmiin, Konkola kertoo.

Konkola palasi vielä takaisin Savonlinnaan, mutta viikon päästä hän matkasi nopeasti takaisin Ylä-Valtimolle. Sen jälkeen Savonlinnaan ei ole ollut enää kiirettä. Konkolalla on kuitenkin edelleen asunto Savonlinnassa, ja pariskunta vierailee paikkakunnalla noin kerran kuussa.

– Täältä Valtimoltahan me menimme yhdessä sinne jatkokurssillekin, Konkola sanoo.

Nopeasti koitti myös ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Siponen ja Konkola suuntasivat juhannuksen jälkeen Pariisiin, jossa Konkolan tytär asuu. Mukaan lähtivät myös Siposen tytär ja tämän mies.

– Parempi niin. Ei tällä iällä enää selviä yksin koneenvaihdoista ja muusta, kun olemme niin hitaitakin. Perillä tyttäreni kuskasi meitä viisi päivää paikasta toiseen, Konkola toteaa.

Harvinainen mies

Yhteisen tarinan alussa Matti Siposta ja Varpu Konkolaa yhdisti varmuus siitä, että nyt on löytynyt oikea kumppani.

– Näin jo toisena tai kolmantena päivänä Punkaharjulla, että tuossa on sellainen nainen, että pitää ruveta iskemään. Tosin ei tarvinnut paljoa iskeäkään, kun täällä jo oltiin, Siponen naurahtaa.

Konkola kertoo, että Siposessa herätti hänen huomionsa miehen ehdoton avoimuus, huolehtivaisuus ja karjalaisuus.

– Matti ottaa minut koko ajan huomioon ja kysyy, onko kaikki hyvin. Se on aivan harvinaista miehelle. En ole ennen tällaista miestä tavannut, Konkola sanoo.

– Eikö mies ole sitä varten, että pitää huolen? Siponen kysyy.

Siponen kehuu, että Konkola oli hänestä sutjakka ja kävi niin paljon yksiin hänen kanssaan.

– Täällä hän oli kuin kotonaan. Totesin, että no sehän onnistui kerralla. Ei ole vielä kaduttanut.

Yhdessä pariskunta hoitelee kodin pieniä askareita, mitä pystyvät ja jaksavat. Näin syksyllä on haravoitu ja tuotu kottikärryillä saunapuita. Myös yhteisiä kalastusretkiä on tehty viereiselle järvelle, vaikka kalaonni ei ole nyt ollut parhainta. Sen kuitenkin korvaa yhdessä soutelu järvenselällä kauniina syysaamuna.

Turvaa toisesta

Vaikka kumpikin on jo iäkkäämpi ja yhteisiä vuosia ei enää kerry vuosikymmeniä, suhteeseen lähtemistä ei edes mietitty riskinä.

– En ajatellut pätkääkään, että otan jonkunlaisen riskin. Totesin, että se on nyt näin. Jos on voimakas tunne, että näin pitää tehdä, tekee vain. Ei ole niin kamalan kivaa kököttää vain yksinään, Varpu Konkola toteaa.

Matti Siponen kärsi myös yksinäisyydestä. Edesmenneen vaimon kanssa ehdittiin olla yhdessä 61 vuotta, ja leskenä Siponen oli lähes puolitoista vuotta.

– Joku voi ajatella, että oliko liian kiire, mutta kun se sattui kohdalle. Luoja viskasi minulle mummeroisen. Yksinolo oli myös hyvin vaikeaa.

Toisesta on myös turvaa. Vaikka Siposen tytär miehineen asuu samassa pihapiirissä, vuorokauden ympäri he eivät voi olla Siposen luona.

– Kahden on jonkinlainen pieni turva, kun toinen voi hälyttää apua. Kun on sairauksiakin, on toinen tukemassa, Siponen toteaa.

– Omat vaivat voivat siirtyä vähän taaemmas, kun on toinen, josta vähän huolehtia. Ei elä vain itseään varten ja elämällä on vielä merkitystä, vaikka on vanha, Konkola jatkaa.