Joulukalenterin luukku 20: Takaa tuhatvuosien
Arkistokuva: Satu Tanskanen
Enkeli tuo runossa viestiä paimenille.
Liisa Honkasen runossa kuunnellaan enkeleiden sanomaa.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Taivaallinen sanoma, enkeleiden saattama.
Meille on, meille syntynyt on, syntynyt on Poika,
Marian ja Josefin. Lapsi nukkuu tallissa heinäin päällä seimessa.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Paimenet nyt kedollaan, vartioivat lampaitaan.
Saapui Herran enkeli, kirkkaudessaan valaisi.
Peljästyneet paimenet, saivat viestin ikuisen.
Teille tänään syntynyt, on Vapahtaja syntynyt.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Herran kirkkaus loisti, kirkkaus loisti valaisten,
Beetlehemin kaupungin.
Sanoma oli enkelin, ilo suuri kaikille, kaikille kansoille,
kaikille roduille, köyhille ja rikkaille.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Menkää niin te löydätte, löydätte lapsen seimestä.
Peljästyneet paimenet puhuivat nyt toisilleen.
Menkäämme nyt katsomaan enkeleiden sanomaa.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Paimenet nyt löysivät, löysivät lapsen seimessä. Lapsi nukkui
tallissa, ei ollut sijaa, sijaa majatalossa.
Ollaan hiljaa, hiljaa kuunnellaan, enkeleiden sanomaa.
Takaa tuhatvuosien, sanoma on ikuinen.
Hämmästyneet paimenet, palasivat kiittäen, kiittäen ja ylistäen.
Kunnia Jumalalle, Herralle Vapahtajalle. Sanoma on enkelten,
ilo suuri kaikillen. Kaikille kansoille, kaikille roduille, köyhille ja
rikkaille. Hallelujaa, hallelujaa!
Kommentoi