Julkaistu    |  Päivitetty 

Joulukalenterin luukku 17: Poikani, poikani

Runossa torpan asukas laulaa jouluvirttä. Anu Saarelainen Runossa torpan asukas laulaa jouluvirttä.

E. Halosen runossa kerrotaan pienen torpan joulunvietosta.

Pieni torppa metsän laitaan,

unohtunut lienee.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Monikohan sinne tietä edes tiennee.

Yksin vanhus siinä asuu,

jouluansa laittaa.

Joka päivä evääksensä

sanan leipää taittaa.

Rukoukseen harmaantuneen pään hän

painaa illoin,

Rakas Jeesus, poikaa muista,

missä kulkee milloin.

Jouluaaton virttä veisaa

vapisevin äänin.

Ihan kun ois ovi käynyt,

kuulinkohan väärin.

Poika, oma poika,

rukoukset kuultiin.

Monenlaista arveltiin

ja aivan muuta luultiin.

Äiti, sinun rukoukset

elämääni kantoi.

Joulun Herra elon leipää

syödäkseni antoi.

Taivaan tähdet tuikkivat

jouluyönä kilpaa.

Ihmiset ja eläimet

lepää ihan hiljaa.

Kommentoi

Hae sivuilta

Uusimmat blogikirjoitukset

Makoilin juuri tuttuun tapaani punkassa. Sain viestin kotirintamalta, että autoni vakuutusmaksut täytyisi maksaa. Vuoden vaihtuessa olen alkanut ottam...
Vaikka olen elänyt koko elämäni 2000-luvulla, suurin osa lapsuuteni saduista päättyi sanoihin "Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka". Mitä...
Tarkastellessani keskustelua joulusta ja sen herättämistä tunteista sisäinen keittiöpsykologini pääsee valloilleen. Hiljaa mielessäni leikin oman eläm...