Blogit

Tänä vuonna joululauluja ei taideta hoilata kuin lähinnä kotioloissa ja silloinkin kannattaa muistaa turvavälit, vaikka tutuista olisikin kyse. Toisaalta ainakin jos omaa äänen korinaani ajattelen, ehkä parempi näin.

Kynttilöistä tuli höpistyä muutama luukku sitten, mutta jatketaan niistä vielä juttua. Ne kun ovat niin kauniita ja tuovat ihanaa valoa tähän hämäryyteen.

Tänäänkin onkin aivan erityinen ja juhlallinen päivä. Tänään nimittäin juhlistetaan luonnollisesti Suomen itsenäisyyspäivää, kuten aina 6. joulukuuta.

Nyt pitää vähän kuikuilla tulevaisuuteen eli huomiseen, jottei tämän päivän luukku menisi ohi ja huomenna tarvitsisi käsitellä kahta aihetta. Osa voikin jo arvata, minkälaista päivää huomenna vietetään, mutta jätetään osa siitä vielä arvoitukseksi ja keskitytään tänään adventtiaiheeseen.

Olen tuossa seuraillut, kun ihmiset tuntuvat menevän kuin päättömät kanat. Ensin juostaan hirveetä vauhtia kauppaan, ja ulos tullaan hirvimäis, siis hirveiden kantamusten kanssa.

Tänään löysin mielenkiintoista luettavaa, kun yksi toimituksen hämäläisistä vahvistuksista vilautti synnyinpaikkakuntansa vieläkin elossa olevaa perinnettä, nimittäin joululehtiä. Sellainen kuulemma edelleen ilmestyy Virroilla joka joulu.

Tänään iski kauhea paniikki. Mieleen juolahti, että jotain olennaista oli unohtunut. Nimittäin Joulupukin kirje! Tai siis meikähirven kirje Joulupukille.

Kuten lehden puolella jo lupailin (Ylä-Karjala, 26.11.), niin tänä vuonna meikähirven joulukalenterissa sukelletaan historiaan ja syvennytään jouluperinteisiin ja tapoihin. Ja mikä olisikaan sopivampi tapa aloittaa tämä ykkösluukku kuin tutustumalla itse joulukalenterin historiaan.

Kyllä maar alkoi jalkoja hapottaa Kuopion tienoilla, mutta koti-ikävä kalvoi sen verran päätäni, etten viitsinyt pysähtyä Veljmiehen juttusille. Pyyhälsin viitostien myötäisesti kuin tuulispää, mutta muistin sentään kääntyä Siilinjärvellä kohti koti-Nurmesta. Siinä rampille kääntyessä, en suinkaan moottoritietä pitkin juossut, vaan meillä on metsässä vähän samantyyppinen järjestely kuin autoteilläkin, huomasin, että toinen hirvi oli pysähtyneenä mustikkamättään kupeellee ja tutki sorkkaansa.

Minulla oli tuota vauhtia sen verran, että ei auttanut kuin pyyhältää ohi, mutta kävin erään sopivan pajukon kohdalla kääntymässä ympäri ja jolkottelin kaverin viereen. Hirvipoloista oli jokin tuikannut jalkapohjaan. Matkanteko teki niin kipeää, että oli ollut pakko pysähtyä. Kipukohta oli keskellä jalkapohjaa, ettei kaveri, Veijo nimeltään, saanut kurkattua, että mikä sinne oikein oli mennyt. Minä lupasin auttaa ystävää hädässä, vaikka pahalta sorkka näytti. Selvästi sinne sorkanpohjaan oli uponnut iso lasinsiru. Näytti aika syvällä vielä olevan.

Noin viikko sitten tiistaina istuin koneellani. Etäluento oli alkamassa, ja yritin kuumeisesti saada vaaditut tehtävät valmiiksi sitä ennen. Yhtäkkiä puhelimeeni kilahti viesti.

"Hei, laitoimme sinulle juuri asuntotarjouksen sähköpostiisi."