Blogit

Nykyäänhän joulurauha julistetaan virallisesti jouluaattona Suomen joulupääkaupungista elikkäs Turusta. Samoinhan Nurmeksessakin on aikoinaan aattona julistettu juuri näiltä kuvassa olevilta portailta joulurauhaa, ties minkä takia se perinne on lopetettu.

Käärin joulupaketteihin muutamat neulomani villasukat, ja mieleen nousi joulumuisto lasteni lapsuudesta.

Joulukuusia alkaa jo monella näkyä kodeissa, ja osa varmaan on kohta sulattelemassa omaansa, jotta koristelupuuhiin päästäisiin viimeistään jouluaaton aamuna. Olen nimittäin kuullut, että joissakin perheissä joulukuusen koristelua säästetään jopa sinne asti, jotta sitten jännittävänä aattopäivänä on puuhaa.

Tulisi joulu, jotta saisi yölläkin syödä, kuuluu vanha sanonta. Ja kohtahan se jouluyö tuolta koittaakin, jolloin saa ihan luvan kanssa käydä jääkaapilla kurkkimassa herkkua jos toista.

Voisi kuvitella, että tulevaan jouluun valmistautuminen olisi esimerkiksi pipareiden leipomista, valojen ripustamista ja veisujen soittamista. Lomat lähestyvät, eikä kukaan enää jaksaisi ajatella velvollisuuksia. Puheenaiheiden pitäisi vaihtua koronasta johonkin kevyempään, kuten lahjatoiveisiin tai glögiin.

Näin ei kuitenkaan minun tapauksessani ole. Sen sijaan, että tavoittelisin tekstilläni leppoisaa tunnelmaa, nostan esiin tulenaran aiheen. Erityisruokavaliot.

Jokos teillä alkaa olla joulukoristeet paikoillaan vai vieläkö suurin osa odottelee laatikoissa joulun lähestymistä? Taitaa aika monella jo tonttuja vipeltää nurkissa tai ainakin kynttilät loistaa harva se ilta.

Hei tonttu-ukot hyppikää voisi sopia tämän luukun aiheeksi. Sillä nyt Iivarikin on päässyt oikeaan leikkitunnelmaan, kun aloin muistella kaikkia jouluisia leikkiä. Niillä voisi vaikka jouluaattona pitkää päivää saada kevennettyä, jos vaikka koko perhe innostuisi leikkisille.

Nyt joku saattaa ihmetellä, onko se Iivari ihan täysin kajahtanut tai juonut liikaa jouluglögiä, jos katsoo päivän kuvaa. No älkäätten pelätkö, tässä yritetään vain nyt kuvastaa joulun värejä, ja mikäs siihen sopisi paremmin kuin oikein kietoutua niihin.

Kauppoihin tuntuneet ilmestyneen jo jouluisat kukatkin. On joulutähteä, hyasinttia ja ties mitä, mutta aivan kaikkea, mitä Merja Leppälahden Perinnejoulu-kirjassa mainitaan, ei taida kuitenkaan löytyä. Liekö perinteet hieman muuttuneet vuosien varrella.

Tänä aamuna iski hirveen pieni paniikki. Kaikessa hötäkässä oli unohtunut joulukorttien raapustaminen ja lähetys, ja aamutuimaan selvisi, että tänäänhän on jo viimeinen päivä, kun ne saa postijaakon kyytiin hieman halvemmalla hinnalla ja hienolla joulupostimerkillä. Ei kun äkkiä kynää sorkkaan ja kortteja riipustamaan.