Blogit

Annin ja Marjan haastattelujen jälkeen hirvensorkissa alkoi tuntua sellainen koti-ikävä, että pakko oli päästä välillä kotoisan toimituksen pariin.

Lukutaitoisten joukossa on tuskin ketään, joka ei tietäisi, mitä on konmarittaminen. Se on pari vuotta ollut niin ihasteltu trendi, että minä konmarittamiseen kykenemätön olen suursiivousten yhteydessä joutunut itsellenikin puolustelemaan vanhojen tavaroiden säilyttämistä.

Annin haastattelun jälkeen eksyin jotenkin matkalla ja päädyin kiertoteitä pitkin takaisin alakertaan. Hetken tilannetta pohdittuani totesin, että sama kai se on haastella jonkun kanssa alakerrassa, kun sinne on jouduttu.

Psykologian tunnilla pidettiin gallupia siitä, kasvaako maaseudulla kaupunkilaisympäristöön verrattuna tasapainoisempia ja rauhallisempia lapsia. Minun, kaksi kuukautta Joensuussa asuneen (ex-)landelaisen vastaus on ei.

Samalla kun jutustelin Heikin kanssa viime viikolla, kuuntelin, kuinka seinän takaa kuului jonkinlaista meteliä. Pitihän sitä näin uteliaana sarvekkaana käydä vilkaisemassa, mikä seinän toisella puolella ääntä pitää.

Minä tiedän, miltä yksinäisyys tuntuu, vaikka en ole koskaan ollut yksin. Ja niin tietää moni muukin. Toisaalta muistan myös sen pakahduttavan onnen, jonka kokee nähdessään vihdoin kaiken rakkauden ympärillään.

Päivin haastattelun jälkeen päätin, että kai tuota pitäisi tässä välissä haastella toimituksen ja itse asiassa koko Ylä-Karjalan väen ainoan miehenpuolen kanssa. Jotain tasa-arvoa kai tähänkin kierrokseen pitää saada.

Eihän noita toimittajien turinoita jaksa määräänsä enempää kuunnella, joten päätin jatkaa haastattelukierrostani alakerrasta. Siellä vastaan tuli ensimmäisenä Hakalan Päivi.

Tajusin juuri, että tässähän on tullut oltua jo yli puolitoista vuotta Ylä-Karjalan leivissä, mutta työtoverit ovat jääneet vielä hieman tuntemattomiksi. Tai tuleehan niiden kanssa turistua kahvitauoilla, mutta muuten tuntuvat olevan niin kiireistä porukkaa, että päätin ottaa kaikki oikein kunnon haastatteluun.

Aloitin tänä syksynä lukio-opinnot Joensuussa ja samalla muutin uuteen kaupunkiin. Koulun alkamispäivän lähestyessä aloin pelätä aivan kamalasti.