Matkan päästä: Sinkkukaveri ei ole viihdepankkisi

Yksi syy, miksi pidän kirjoittamisesta on se, että kirjoittaessa uskaltaa ilmaista asioita, joita ei puhumalla uskalla. Silti olen arastellut tästä aiheesta kirjoittamista, vaikka se on pyörinyt pitkään mielen päällä.

Suurin osa kavereistani on parisuhteessa. Se on ihan mukava juttu. Kumppanit tekevät kaverini selvästi onnellisiksi, ja minäkin saatan hyötyä heistä joskus vaikkapa kuskaamisen tai kaupassa käynnin muodossa. 

Ongelma on se, että minä olen sinkku. Eikä kyseessä ole nyt epätoivoinen kumppanin etsintä tai pohjaton yksinäisyys. Minusta on ihan okei olla sinkku. Ongelma on se, miten muut ihmiset suhtautuvat sinkkuuteen. 

Toisin sanoen kammoan sitä hetkeä, kun kaverini kurkottaa pöydän yli ja kysyy: "No, mitäs sun rakkauselämään kuuluu?" 

Kysyjän kulmat ovat usein koholla ja suu pienessä mutta toiveikkaassa hymyssä. Harvinaisemmassa tapauksessa kulmat saattavat olla pienessä säälivässä kurtussa, käsi hapuilemassa kättä, jota en ojentanut. 

Yleensä ihmiset odottavat kolmenlaisia vastauksia: 

1. Sinkku on tavannut jonkun todella upean deitin ja käynyt kolmen päivän pituisilla unelmatreffeillä. 

2. Sinkku kävi ihan todella kiusallisilla treffeillä, joista hän kertoo monta hauskaa tarinaa. 

3. Sinkku söi viisi purkillista Ben and Jerrysiä ja itki itsensä uneen. Hän on vakuuttunut, että kuolee yksin. 

Siinä missä varattu saa elellä parisuhteessaan rauhassa ilman, että kukaan kyselee sen yksityiskohdista, kuuluisi sinkun olla aina valmiina raportoimaan omasta suhde-elämästään. Oli sitä tai ei. 

Kulttuurissamme on oletus, että sinkkuus on välitila, jolle on oltava jokin järkevä selitys: "Olen sinkku koska olen vasta eronnut", "Olen sinkku, koska en ole vielä löytänyt sitä oikeaa" tai "Olen sinkku koska keskityn nyt itseeni". 

Sen sijaan olisi todella tahditonta kysellä, miksi joku on parisuhteessa. Pariskunnilta kysellään kyllä tahdittomia kysymyksiä esimerkiksi naimisiinmenosta tai lapsisuunnitelmista, mutta ei koskaan itse parisuhteesta. Enemminkin kysytään: Milloin otatte seuraavan askeleen? 

Sinkkukuulumisten jakaminen kavereille voi olla hauskaa. Jos kerron itse epäonnistuneista treffeistä tai sydänsurusta, on todennäköistä, että olen jo päässyt pahimman vaiheen yli. Siksi tarinat kulkevat aina jäljessä todellisuuden kanssa. 

Sinkkua ei kuitenkaan pidä painostaa jakamaan sellaista, mihin hän ei ole valmis. Harva niin tekeekään ainakaan tahallaan, mutta kaverin etukäteinen innostus saattaa tuntua sinkusta silti ahdistavalta. 

Entä jos mitään jännittäviä kuulumisia ei ole?

"Matchasin Tinderissä uuden tyypin kanssa. Hän laittoi avausviestin: Ootko punainen nappi kun haluisin vaan painaa sua? Poistin matchin."

"Kävin treffeillä, mutta treffikumppanini kertoi pesettävänsä pyykkinsä edelleen äidillään. Minusta se oli epäfeminististä tai oikeastaan nössöä. Emme tavanneet enää uudestaan. "

Tai ei mitään deittailuun liittyvää. Sinkku ei jatkuvasti mieti olevansa sinkku, aivan kuin parisuhteessa oleva ei jatkuvasti mieti olevansa parisuhteessa. 

Seurusteleva kaveri saattaa ajatella, että deittimarkkinat ovat hänelle tavoittamaton seikkailu, jota hän haluaa elää sinkkukaverin kautta. Omien kokemusteni pohjalta voin kuitenkin paljastaa, että ette ole jääneet paitsi juuri mistään. 

Mitä tulee deittimokiin, ovat ne erilaisia sinkuille ja seurusteleville. Varatulle tarina pyykkejä äidille raahaavasta treffiseuralaisesta tai seksiä ehdottelevasta matchista voivat olla hauskinta ikinä. Sinkulle ne voivat tarkoittaa: "Taas yhdet epäonnistuneet treffit. Löydänköhän koskaan ketään?"

Tai yksinkertaisesti: "Tulipa tuhlattua sekin tiistai-ilta". 

Moni sinkku toki etsii parisuhdetta, eikä siinä ole mitään pahaa. Sinkku ei silti ole tilivelvollinen etsintöjensä tilanteesta. Kun jotain uutta ja kiinnostavaa tapahtuu, sinkku kertoo kyllä. Muussa tapauksessa kannattaa kunnioittaa hänen yksityisyyttään.

Parisuhdenormien avartaminen auttaa myös vaikeissa suhteissa olevia varattuja. Huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä, koska pelkää olla yksin tai ei tahdo ladata Tinderiä. Parisuhteen ei tarvitse olla pelkkää pakoa sinkkuudesta, vaan aidosti omaan elämään iloa tuova asia.

Miksi minusta sitten tuntui niin vaikealta myöntää tämä kaikki? Koska tiedän, että kyselijät tarkoittavat yleensä hyvää. He ajattelevat, että sinkkukaveri on hyvä tyyppi, joka ansaitsisi hyvän suhteen. Silti ennen kaikkea olisi kysyttävä, mitä sinkku itse haluaa, ja kunnioitettava vastausta, vaikka se ei vastaisikaan omia odotuksia.

Joten ensi kerralla, kun aiot kysyä, odota hetki. Ehkä sinkulla on uusia ja jännittäviä kuulumisia, jotka eivät liity mitenkään hänen suhdestatukseensa. Tai ehkä tilan antaminen innostaa sinkun kertomaan niitä jännittäviä sinkkukuulumisia, joita elämä joskus heittää eteen. Tärkeintä on, että ystävä saa jakaa juuri ne itselle merkityksellisimmät asiat.