Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Media kysyy lukijoidensa puolesta

Karjalainen-2.3.2022

Tulipa pettynyt olo uutispäällikkö Anna Suoniemen Näkökulma-kirjoituksen lukemisen jälkeen (Karjalainen keskiviikkona 2.3.).

Lehti oli yrittänyt kyselyllä kartoittaa uusien pohjoiskarjalaisten aluevaltuutettujen suhtautumista muutamiin tärkeisiin, aluevaltuustojen päätösvallassa oleviin asioihin. Siitä oli määrä tehdä juttua näin aluevaltuustojen toimikauden alkajaisiksi. Vaan kuinkas kävikään? Yli puolet valtuutetuista ei ollut vastannut kysymyksiin. Siitä on paha repiä.

Suoniemen kirjoituksen yhteydessä kerrottiin, mitä aluevaltuutetuilta kysyttiin. En toista kysymyksiä tässä. Ne löytyvät keskiviikon Karjalaisesta.  Toteanpa vain, että ne koskivat monia sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiä lähellä olevia asioita. Sote-palvelujen käyttäjänä ja veronmaksajana olisi ollut kiinnostavaa lukea, mitä niistä aluevaltuustossa ajatellaan.

Osalle valtuutetuista kyllä tai ei -vastausten vaatiminen näyttää olleen ylittämätön paikka. Niin ei kuitenkaan voi olla, jos ja kun näihin asioihin pitää päättäjänä ottaa kantaa. On varmasti vaikea äänestystilanne, jos pitää päättää lääkäripäivystyksen keskittämisestä tai jonkun kunnan terveysaseman lakkauttamisesta tai toiminnan supistamisesta. Mutta joku ratkaisu on kuitenkin saamiensa tietojen ja oman poliittisen vakaumuksensa pohjalta tehtävä.

Kaikki Karjalaisen kyselyn kyllä tai ei -kysymykset koskivat julkisessa keskustelussa paljon esillä olleita sote-alan aiheita, monet olivat olleet ehdokkaiden omissa vaalitaisteluissa esillä.

Osa valtuutetuista oli kysymyksiin vastaamisen asemesta vain arvostellut kyselyä. Sitä pidettiin epädemokraattisena.  Joistakin viesteistä oli välittynyt suoranainen loukkaantuminen.

Ulkopuolisen on tietysti mahdotonta tietää, mitä kukin on epädemokraattisuudella tai loukkaavuudella tässä yhteydessä tarkoittanut, mutta oudolta se tuntuu. Koetaanko median kyselyt jonkinlaisena asioihin sekaantumisena? Jos, niin kannattaa muistaa, että eivät toimittajat tai heidän edustamansa media omalla asiallaan ole vaan lukijoidensa ja kuulijoidensa. Jotta niillä, joita päätökset koskevat, olisi mahdollisuus halutessaan jopa kommentoida niitä päättäjilleen ennen kuin nuija paukahtaa.

Demokratiassa julkinen keskustelu julkisen vallan hankkeista kuuluu asiaan, ja poliittisten päättäjien pitää sitä sietää ja mielellään myös kuunnella. Se voi tuoda heidän tietoonsa lopullisiin ratkaisuihin vaikuttavia yksityiskohtia, jotka eivät ehkä pelkästä asian esittelytekstistä ilmene tai tule esille oman ryhmän keskusteluissa.

Kun ratkaisuja tehdään, päättäjällä on totta kai täysi oikeus ja velvollisuus tehdä itse omat ratkaisunsa. Ei häntä sido edes se, mitä on etukäteen tullut asioista sanoneeksi. Mahdollisen uuden tiedon valossa ajattelu ehkä muuttuu ja saakin muuttua.

Kuten Anna Suoniemi kirjoittaa, lehden kyselyihin vastaaminen on tietysti vapaaehtoista. Hallintoalamaisille vastaamatta jättäminen kuitenkin kertoo omaa kieltään – semminkin, jos kysymykset ovat niin olennaisia kuin Karjalaisen nyt olivat.

Suoniemen tapaan toivon minäkin, että suhtautuminen meidän tavallisten pohjoiskarjalaisten mahdollisiin kysymyksiin olisi suopeampi. Voisi kuvitella, että se helpottaisi päätösten puolustamista myös sitten, kun ne on tehty ja äänestäjät niitä ehkä arvostelevat.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
28.06.2022

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://ylakarjala.fi/