Jutelmia

Olen kirjoittanut tänne blogilleni viime aikoina harvemmin. Julkaisutahti ei ole hidastunut suunnitellusti. Olen yrittänyt kypsytellä aiheita. Olen suunnitellut useasti tarttuvani kannettavaan tietokoneeseeni. Mutta ei. Aina on tullut jotain muuta.

Se, mikä ihmisiltä tuntuu vievän eniten aikaa ja energiaa, on vapaus. Vapaus mahdollistaa valintojen tekemisen. Meillä on vapaus päättää muun muassa ihmissuhteistamme, urastamme ja ravinnostamme. Vapauteen liittyy myös vastuu. Suurin osa meistä haluaa toimia oikein. Jokaisella on vapaus ja vastuu määritellä oma käsityksensä oikeudenmukaisuudesta.

Tuskin olet välttynyt kuulemasta puheita eduskuntavaaleista. Olet jo saattanut kyllästyä joka kulmalla pälyileviin vaalimainoksiin. Tai ehkä olet laittanut koko homman leikiksi. Kenties liittynyt Facebook-ryhmään, jossa jaetaan hulvattomimpia vaalikömmähdyksiä. Monet ovat niin kyllästyneitä, että jättävät äänestämättä.

Yksilön vaikuttamismahdollisuudet äänestämisen kautta tuntuvat kieltämättä minimaalisilta. Koko edustuksellinen demokratia on mielestäni ongelmallinen.

Sofi Oksasen kirjoitustyylissä on jotain, joka saa minut koukkuun. Päätin lukea hänen toiseksi vanhimman teoksensa, Baby Janen, jostain syystä vasta kuultuani sen muuntuneen elokuvaksi. Aloitettuani lukemisen ahmin 200 sivua yhdessä illassa. Kirjan ulkoinen, räikeän pinkki, olemus on hämäävä. Baby Jane viittaa kasarihittiin. Ei vaikuta tyypilliseltä Oksaselta. Sellaiseksi tarina kuitenkin raskaine teemoineen ja syvine sekä riipivine henkilötarinoineen osoittautuu.

Baby Janeksi tituleerattu nimetön kertoja, elokuvasta päätellen Jonna, tapaa kapakassa valloittavan, räävittömän Pikin. He rakastuvat. Molemmat syövät lääkkeitä ja uskovat tietävänsä mielenterveydestä enemmän kuin alan ammattilaiset. Silti Jonna ei ymmärrä, mikä Pikiä vaivaa. Eikö hän rakasta tarpeeksi, kun ei suostu lähtemään yhdessä ulos päiväsaikaan eikä tapaamaan ilman alkoholia? Ja miksi ex-tyttöystävä Bossa hoitaa Pikin pyykit ja ruokahuollon?

Osallistuin perjantaina mielenosoitukseen, ilmastolakkoon. Minun lisäkseni yli sata nuorta ja lasta marssi Joensuun keskustassa vaatimassa parempaa ilmastopolitiikka kesken koulupäivän. Osa ohikulkijoista osoitti joukkiollemme avoimesti paheksuntaa. Sosiaalisessa mediassa mielenilmausta on vähätelty ja vihattu. Aivan kuin maapallon suojeleminen loukkaisi joitakuita.

Elämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon kaikenlaista erityisen mukavaa. Viime perjantaina pyörähtelin vanhojen tansseissa. Tänä viikonloppuna matkaan Berliiniin. Reissun jälkeen koittaa kauan odotettu hiihtoloma. Tänä vuonna olen muuttanut omilleni ja oletettavasti kokemusrikkaan ensi kesän jälkeen täytän vihdoin 18 vuotta.

Onnestani kirjoittaminen hävettää vähän. Alan kyseenalaistaa itseäni. Kuvittelevatkohan tämän tekstin lukijat, että haluan kerskailla? Aiheutanko lisää pahaa mieltä heille, joiden elämä tuntuu nyt hankalalta? Entä jos iloni aiheet loppuvat yhtä äkkiä? Mikä tahansa voi mennä pieleen. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön. Ironista on se, että juuri tuollaiset ajatukset ovat yleinen syy stressiin ja ahdistuneisuuteen, toisin kuin se, että nauttisi ja luottaisi elämään.

Ensi viikolla moni lukion kakkosluokkalainen hermoilee. Perjantaina nimittäin vietetään vanhojen päivää.

Monet poliitikot ovat huolissaan suomalaisten syntyvyyden laskusta ja huoltosuhteen heikkenemisestä. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne jopa puolivahingossa lanseerasi termin "synnytystalkoot". Vuonna 1935 maamme hallituksella oli eri ääni kellossa. Silloin säädettiin laki, jonka nojalla 35 vuoden aikana yli 4000 suomalaista sterilisoitiin ilman heidän suostumustaan. Se oli eugeniikan eli rodunjalostusopin kulta-aikaa.

Eugeniikka sai alkunsa kansan keskuudessa levinneestä pelosta ihmisrodun rappeutumisesta. Esimerkiksi alkoholismia, prostituutiota, mielenterveysongelmia ja rikollisuutta pidettiin merkkeinä lajimme tuhoisasta tulevaisuudesta. Vuonna 1883 eugeniikan käsitteen keksinyt Sir Francis Galton uskoi aatteen lisäävän väestössä "objektiivisen hyviä" ominaisuuksia, kuten terveyttä, tarmokkuutta, miehekkyyttä ja kohteliaisuutta. Eugeniikan kannattajille kelpasi vain paras. Viis yksilöistä!

Yle Journal -YouTube-kanavan videosarja Ilmastouutiset sai oloni ahdistuneeksi. Sarjan myötä ymmärsin entistä konkreettisemmin, kuinka valtavan tuhoisa saastepallo maapallomme silmissä olen. Ilmastoahdistus on erityisesti nuorten keskuudessa yleinen ilmiö. Viime viikolla se kirvoitti sadat Helsingin lukiolaiset lakkoilemaan eduskuntatalon edessä. Lokakuussa samoilla seuduilla ilmastomarssiin osallistui 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, joka lakkoilee joka perjantai ilmaston puolesta. Thunbergillä ja lukiolaisilla on yhteinen sanoma: aikuiset eivät ole tehneet tarpeeksi ilmaston hyväksi.

Syön kasvisruokaa, ostan vain tarpeeseen ja lajittelen jätteeni. Hiilijalanjälkeni on puolet pienempi kuin keskivertosuomalaisen. Se ei kuitenkaan riitä. Jo pelkkä asumiseni ylittää reilusti 2000 kilogramman hiilidioksidipäästöt, jotka maapallo pystyisi kestävästi yhdeltä ihmiseltä vuoden aikana kantamaan. Asumiseni jälkeen toiseksi suurimman piikin hiilijalanjälkeeni tekevät ulkomaanmatkat: viime vuonna kaksi risteilyä ja lentäen matkustettu hiihtoloma Kööpenhaminassa.

Olen kirjoittanut paljon. Tässäkin blogissa reilun kahden vuoden aikana olen avannut näkemyksiäni muun muassa politiikasta, ihmisoikeuskysymyksistä, taiteesta, mielenterveydestä ja tunteista. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsennellä ajatuksiani ja parhaassa tapauksessa myös oivaltaa uutta sekä herättää keskustelua.

Toisinaan kuitenkin mietin, että onko minulla kapasiteettia kirjoittaa kaikista niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa. Kuinka minä, pieni lukiolainen pienestä kaupungista, voisin olla kykeneväinen kertomaan, mikä tekisi maailmasta paremman paikan? Kuinka luulen voivani käsitellä, ja ennen kaikkea ymmärtää, muunsukupuolisten kohtaamia tasa-arvo-ongelmia binäärisen sukupuolen edustajan asemasta? Kuinka kehtaan moittia nykylapsia liiallisesta ruutujen tuijottamisesta, kun toimin itse samoin?

En erityisesti pidä joulusta ja tiedän, ettei pidä moni muukaan. On kuitenkin asioita, joiden avulla joulusta voisi tehdä mukavamman ja rentouttavamman kaikille. Siksi laadin tämän listan.