Iivarin passissa

Kylläpä tämä joulukuu ja joulukalenteri on mennyt taas nopeasti. Viimeistä luukkua viedään niin, että tämä hirvipoika on jo hieman haikeanakin, kun tämä jouluperinteiden muistelu nyt loppuu.

Tajusin vasta tänään, että tämä kalenterihan menee ihan nurinperin ja väärinpäin. Olen tässä höpissyt koristeista ja joulunrauhasta ja kuusista ja ties mistä, mutta joulusiivous osui vasta tähän luukkuun. Nyt jos joku seuraa tätä järjestystä tiukan tarkasti, hän joutuu siivoilemaan kuusen oksien lomassa ja tonttujen seassa. Toisaalta nykyäänhän tunnutaan sanovan, että jos haluaa nuohota kaappien nurkatkin, kannattaa viettää sitten se joulukin siellä kaapissa.

Ai että, tänään aion ottaa pienen varaslähdön yhteen parhaimmista jouluperinteistä. Nimittäin joulusaunaan, vaikka vielä ei aatto olekaan. Mutta voihan sitä vähän harjoitella joulusaunomista etukäteenkin, vai mitä.

Nykyäänhän joulurauha julistetaan virallisesti jouluaattona Suomen joulupääkaupungista elikkäs Turusta. Samoinhan Nurmeksessakin on aikoinaan aattona julistettu juuri näiltä kuvassa olevilta portailta joulurauhaa, ties minkä takia se perinne on lopetettu.

Joulukuusia alkaa jo monella näkyä kodeissa, ja osa varmaan on kohta sulattelemassa omaansa, jotta koristelupuuhiin päästäisiin viimeistään jouluaaton aamuna. Olen nimittäin kuullut, että joissakin perheissä joulukuusen koristelua säästetään jopa sinne asti, jotta sitten jännittävänä aattopäivänä on puuhaa.

Tulisi joulu, jotta saisi yölläkin syödä, kuuluu vanha sanonta. Ja kohtahan se jouluyö tuolta koittaakin, jolloin saa ihan luvan kanssa käydä jääkaapilla kurkkimassa herkkua jos toista.

Jokos teillä alkaa olla joulukoristeet paikoillaan vai vieläkö suurin osa odottelee laatikoissa joulun lähestymistä? Taitaa aika monella jo tonttuja vipeltää nurkissa tai ainakin kynttilät loistaa harva se ilta.

Hei tonttu-ukot hyppikää voisi sopia tämän luukun aiheeksi. Sillä nyt Iivarikin on päässyt oikeaan leikkitunnelmaan, kun aloin muistella kaikkia jouluisia leikkiä. Niillä voisi vaikka jouluaattona pitkää päivää saada kevennettyä, jos vaikka koko perhe innostuisi leikkisille.

Nyt joku saattaa ihmetellä, onko se Iivari ihan täysin kajahtanut tai juonut liikaa jouluglögiä, jos katsoo päivän kuvaa. No älkäätten pelätkö, tässä yritetään vain nyt kuvastaa joulun värejä, ja mikäs siihen sopisi paremmin kuin oikein kietoutua niihin.

Kauppoihin tuntuneet ilmestyneen jo jouluisat kukatkin. On joulutähteä, hyasinttia ja ties mitä, mutta aivan kaikkea, mitä Merja Leppälahden Perinnejoulu-kirjassa mainitaan, ei taida kuitenkaan löytyä. Liekö perinteet hieman muuttuneet vuosien varrella.