Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Tarkastellessani keskustelua joulusta ja sen herättämistä tunteista sisäinen keittiöpsykologini pääsee valloilleen. Hiljaa mielessäni leikin oman elämäni besserwisseriä ja sanelen muille, mitä heidän kannattaisi tunteidensa suhteen tehdä.

Joulua pidetään yleensä ajanjaksona, jolloin koetaan poikkeuksellisen paljon onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteita. Toisaalta viime vuosina on uutisoitu myös yhä enemmän joulun herättämistä vaikeista tunteista, kuten surusta ja yksinäisyydestä.

Olen jossain kuullut ajatuksen, jonka mukaan ei ole olemassa huonoja tunteita. Ajatus on sinällään yksinkertainen, mutta sen sisäistäminen on ollut itselleni yllättävän haastava prosessi.

Me ihmiset usein ajattelemme, että meistä on olemassa monta versiota. On hyvien päivien ja huonojen päivien versiot. Itse olen usein ajatellut, että juuri hyvänä päivänä olen eniten oma itseni. Kun sanotaan ettei joku ole “oma itsensä” viitataankin juuri henkilön viimeaikaisiin negatiivisiin piirteisiin.

Hyvä versio on se iloinen ja suulas versio, joka jaksaa touhuta. Sitä versiota esitellään ylpeinä ja siitä kehtaa kertoa tarinoita kaukaisillekin sukulaisille.

Huono versio on vihainen, surullinen, pettynyt, piittaamaton ja sulkeutunut. Sitä versiota hävetään. Se versio yritetään kätkeä muilta viimeiseen asti.

“Ei itkeä saa, ei meluta saa” julistavat laulun sanatkin. Muuten on joulutunnelma pilalla ja jäävät lahjatkin saamatta.

Entä, jos näin ei tarvitsisikaan olla? Entä, jos niin sanotut huonot puolet uskaltaisi jakaa läheisille ja puolitutuille rohkeasti oman persoonallisuuden osana? Onhan etuoikeus tuntea joku läpikotaisin vikoineen päivineen.

Vaikeat tunteet eivät poistu pakottamalla, syyllistymällä tai syyllistämällä. Kollektiivinen päätös vuoden “onnellisimmasta ajasta” ei maagisesti taio kurjuutta pois. Päinvastoin se saattaa lietsoa kurjuudesta kärsivän ajattelemaan, että omassa elämässä on jotain pahemminkin pielessä. Jos ei ole onnellinen jouluna, niin milloin sitten?

Joulu voi joillekin olla juuri sitä aikaa, jolloin tajuaa olevansa onneton. Ehkä ylikuormittunut huomaa, että syksy on ollut raskaampi kuin on tajunnutkaan. Yksinäinen puolestaan havahtuu siihen, ettei ole ketään, kenen kanssa voisi tai haluaisi viettää joulua.

Toki kurja olo ei yleensä poistu myöskään mököttämällä tai itsesäälissä rypemällä. Avoin kohtaaminenkaan harvoin muuttaa ikäviä tunteita mukaviksi. Mielestäni se on silti yksin pärjäämisen kulttuuriin kuuluvaa reippauden kulissia parempi vaihtoehto.

Toivoisin, että tänä jouluna saisi olla avoimen haikea, kiukkuinen tai väsynyt, jos siltä tuntuu. Jos yritämme vaalia vain positiivisina pitämiämme tunteita, tulemme samalla torjuneeksi ison osan omasta persoonastamme. Samalla tulemme kokeneeksi vain puolet siitä, mitä on olla ihminen.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
20.01.2022

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://ylakarjala.fi/