Aina vähän retkellä

Nurmeksen reittiprojekti ja Aronsalmen laavun kohtalo

Nurmeksen reittiprojekti ja Aronsalmen laavun kohtalo

Ylä-Karjalan jutussa (13.9.) harmiteltiin Aronsalmen laavun siirtoa sekä Juuan suunnan unohtamista reittihankkeessa.

En voinut olla tarttumatta tähän aiheeseen, koska minulla on ollut vahvasti näppini pelissä näihin harmitusta tuottaneisiin asioihin, mutta myös päivänvalon kestävät perustelut sille, että miksi näin on toimittu. Lisäksi haluan myös hieman avata prosessia, jonka johdosta Nurmeksessa ollaan reittiasioissa vihdoin niinkin hyvässä vaiheessa, että uudet monikäyttöreitit alkavat olla käyttökunnossa.

Lue lisää...

Kahden tunnin rantalomalla Peurajärvellä

Kahden tunnin rantalomalla Peurajärvellä

Säiden suosiessa näin vielä elokuussakin, otimme äkkilähdön Peurajärven aurinkorannikolle keskellä viikkoa. Sulloimme sup-laudat, biksut, pyyhkeet ja matkaseurueen autoon ja ex-tempore-matka kohteeseen alkoi alkuillan auringon helliessä lämmöllään.

Noin parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Peurajärven alueelle ja laskeuduimme onnistuneesti Mäntyjärven rantaan, vanhaan tuttuun rantalomakohteeseen, jossa seurueemme oli vieraillut viimeksi viime kesänä. Matkan aikana pohdiskelimme olisiko ranta turistisoitunut vuoden aikana, mutta huolemme oli turha.

Lue lisää...

Kaikki tiet vievät Murtovaaralle

blogi-katri

Tai siis tarkemmin, kaikki yksi tietä vievät Murtovaaralle, mutta muuten alueelle pääsee monesta suunnasta. Ennen muinoin Murtovaaran Kruununmetsätorpalle, nykyiselle talomuseolle kuljettiin ainoastaan polkuja pitkin. Luultavasti torpan sijainti tiettömän taipaleen päässä keskellä ei mitään on yksi syy siihen, että se on säilynyt paikallaan jo toistasataa vuotta. Nykyinen tieyhteys Murtovaaralle on toki ihan kätevä museovieraitakin ajatellen.

Lue lisää...

Kuinka selviytyä mistä tahansa?

Kuinka selviytyä mistä tahansa?

Päädyin pitkästä aikaa hipelöimään kaapin perälle unohtunutta Kanadan reissulta revelstokelaisesta kirjakaupasta hankkimaani kirjaa How to survive anything – from animal attacks to the end of the world (and everything in between). Eli Kuinka selviytyä mistä tahansa – eläinhyökkäyksistä maailman loppuun (ja kaikesta siltä väliltä).

Nimensä mukaisesti kirjasta löytyy selviytymisohjeet lähes kaikkiin mahdollisiin tiukkoihin tilanteisiin, kuten lumivyörystä, tsunamista tai pyörremyrskystä selviytymiseen, sähköverkon kaatumisesta, erämaassa eksymiseen, haaksirikkoon, veden varaan ja metsäpalon keskelle joutumiseen, aseistetun henkilön kohtaamiseen, lento-onnettomuuteen tai terrori-iskuun. Omat lukunsa löytyvät myös zombien ja merirosvojen kohtaamisesta, erittäin hyödyllistä tietoa nekin.

Lue lisää...

Nurmeksen maastopyöräilytärpit

Nurmeksen maastopyöräilytärpit

Maastopyöräilyyn tarvitaan maasto ja pyörä. Noin niin kuin yksinkertaistettuna. Pyöräilläkin voi lähes missä huvittaa – jokamiehenoikeuksien turvin se on sallittua kaikkialla muualla paitsi yksityisillä pihoilla, viljelyksillä, taimikoissa ja muutoin rajoitetuilla alueilla, siinä missä muukin lihasvoimin kulkeminen.

Lajin mielekkyyttä lisää toki kunnollinen maastopyörä. Oikean kokoinen, rouheammalla renkaalla varustettu joko täysjousitettu tai jäykkäperäinen, makuasioita, tai sitten läskipyörä. Talvisessa maastopyöräilyssä läskipyörä on mainio kapistus, mutta se toimii poluilla kivasti myös sulan maan aikaankin.

Lue lisää...

Roskaa!

Kuva: Minna Raitavuo

Kotikylääni halkova valtatien varsi 1990-luvun Alajärvellä, jokisuisto pienessä kylässä Thaimaan ja Kambodzan rajalla, autio valkoinen hiekkaranta Tyynen valtameren rannalla indonesialaisella saarella, palmumetsä eteläintialaisen turistilomakohteen läheisyydessä. Mikä näitä paikkoja yhdistää?

Täältä Pohjois-Karjalan peränurkasta käsin katsottuna yhdistävä tekijä on toki paikkojen eksoottinen sijainti, mutta myös järjenvastaiset roskakasat. Roskakasat siellä, minne ne eivät todellakaan kuulu.

Lue lisää...

Lukunurkkauksessa käsittelyssä Suomen luonto 2100

Lukunurkkauksessa käsittelyssä Suomen luonto 2100

Kevät on ihmisen parasta aikaa, ainakin omasta mielestäni. Muutkin vuodenajat ovat toki ihan kivoja, mutta erityisesti kevättalvessa on sitä jotain, joka vetoaa omiin mielihyväreseptoreihini. Ulkona oleilu, hiihtely hangilla, sohjosurffailu lumilaudalla vuorilla ja tuntureilla sekä evästelyt, kahvittelut ja afterski-oluet aktiviteettien ohessa ovat parasta keväällä, koska ulkona tarkenee jo vähän vähemmillä vaatteilla ja kahvi ei jäähdy välittömästi mukiin, eikä eväsleipien kurkut ole aina jäässä, kuten sydäntalven retkillä saattaa käydä. Aurinkoiset päivät ja valon määrän lisääntyminen myös virkistävät mukavasti mieltä pimeiden talvikuukausien jäljiltä.

Tänä keväänä tarkkailin parhaita hiihtokelejä ja kevään tuloa kahden viikon ajan Kainuun keskussairaalan ikkunasta. Kevättalven aktiviteetit jäivät tällä kertaa osaltani haaveeksi, koska toipuminen jatkuu yhä, mutta onneksi jo kotosalla. Sairaalaretkeltä lähti kuitenkin kotiin tuomisina mukaan uusi pieni ihmisen alku, eli ei tuo reissu aivan turha ollut, vaikka se vähän pääsikin venähtämään rajun infektion takia.

Näiden aasinsiltojen kautta itse asiaan: Luin odotusaikana paljon kirjoja ja yksi erityisesti mieleen jäänyt kirja oli Kerttu Kotakorven kirjoittama Suomen luonto 2100. Kirjassa Kotakorpi kertoo mielenkiintoisesti tutkimuksiin, ennusteisiin ja raportteihin perustuen miltä Suomen luonto, ilmasto ja säätila näyttävät vuonna 2100. Kirjassa keskitytään myös siihen, mitä ilmastonmuutos aiheuttaa muun muassa kasvillisuudelle, metsille, luonnonvaraisille eläinlajeille, rakennetulle ympäristölle ja ihmisille. Kirjan pääajatuksena on ilmastonmuutoksen ymmärtäminen käytännön esimerkkien kautta ja se, että ilmasto ei ainoastaan lämpene vaan muuttuu pikkuhiljaa ja muutokset vaikuttavat kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Kirjan ennusteen mukaan talvet lämpenevät noin seitsemän astetta vuoteen 2100 mennessä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että nykyiset Etelä-Suomen sääolot vallitsevat Etelä-Lapissa. Lisäksi sään ääri-ilmiöt sekä pitkät kuivat ja sateiset kaudet yleistyvät. Lintu- ja kalakannat muuttuvat ja puusto ja kasvisto myös. Osa eläin- ja kasvilajeista vetäytyy yhä pohjoisemmaksi ja osa katoaa kokonaan. Muuttunut ilmasto aiheuttaa myös haasteita esimerkiksi rakentamiselle, tiestölle ja viljelylle, koska runsaat sateet tulvien lisäksi kuluttavat rakennettuja ympäristöjä ja sateiden myötä pehmenevät pellot eivät kestä enää samaan malliin isoja koneita kuin nykyään.

Suomen luonnon tulevaisuus vaikuttaa kirjan mukaan melko synkältä ja Pohjois-Karjalan lumiset talvet tulevat olemaan muisto vain, jos seitsemän asteen lämpeneminen toteutuu. Yllätyksenä nämä asiat eivät toki tulleet, mutta kirjan skenaariot tulevasta saivat jopa hieman surulliseksi, vaikka itse en tulekaan tulevaa vuosisataa näkemään. Kirjan lukemisen jälkeen olisikin ollut elämäni tilaisuus ilmastoahdistua lopullisesti, mutta koen, että kirja mieluummin lisäsi ymmärrystä asiaa kohtaan perustellun ja kiihkottoman kerrontansa ansiosta ja auttoi hyväksymään meneillään olevaa muutosta. Luonto kyllä sopeutuu vallitsevaan ilmastoon ja ihmisen tehtävä on sopeutua mukana, jos aikoo tällä pallolla vielä menestyksekkäästi pitempäänkin elellä.

Ilmasto ei muutu yhdessä yössä, vaan muutos tapahtuu koko ajan ja hieman huomaamatta. Vaikka Kotakorven kirja sijoittuu vuoteen 2100, on sen esimerkkien mukaisia suuntauksia jo havaittavissa ympäröivässä luonnossa sekä ilmastossa ja sääolosuhteissa. Tästä syystä onkin tärkeää ymmärtää ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä, koska muutoksen tuomiin haasteisiin on myös mahdollista reagoida ennalta, eikä vain jäädä ahdistuneena odottamaan pahinta. Kaikki keinot, joilla on mahdollista hidastaa ilmastonmuutosta ja ennustettua lämpenemistä, olisi tärkeää ottaa käyttöön, ollaan siitä mitä mieltä hyvänsä. Kestävämpiä ratkaisuja tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Jos minä saisin päättää, niin aina olisi kevättalvi, hanget kantaisivat, aurinko paistaisi ja linnut laulaisivat. Haluaisin myös, että jälkeläiseni ja tulevat sukupolvet pääsisivät vielä pitkään kokemaan Suomen vuodenaikojen vaihtelut ja sydäntalven sekä kevättalven erot. Toisaalta, jos tulevaisuudessa vallitseva säätila on pääasiallisesti mallia jatkuva marraskuu, ei tulevat sukupolvet osaa välttämättä edes kaivata asioita, joihin he eivät ole tottuneet. He myös löytävät toivottavasti marraskuisistakin sääolosuhteista omat fiilistelyjuttunsa. Itselleni muutos olisi luultavasti karumpi kokemus, jos kevättalvet loppuisivat ilmoitusluontoisesti heti huomenna.

Oikeasti olen valmis ottamaan vastaan mitä tulevat vuosikymmenet tuovat ilmaston ja sääolosuhteiden puolesta tullessaan. Aion myös omalta osaltani tehdä voitavani, jotta elinkelpoiset olosuhteet säilyisivät kauniissa maassamme vielä pitkään. Suomen luonto 2100 -kirjaa voin myös suositella lämpimästi tietopakettina tulevasta kaikille sen konkreettisuuden ansiosta. Erityisesti suosittelen kirjaa luettavaksi niille, joita aihe ahdistaa tai vaihtoehtoisesti ei voisi vähempää kiinnostaa. Se voi parhaimmillaan helpottaa ahdistusta tai herättää jopa lievää kiinnostusta asiaa kohtaan.

Jonkun ne huussit pitää myös tyhjentää

Jonkun ne huussit pitää myös tyhjentää

Retkeilyalueiden huussien tyhjentäjien työ on erittäin tärkeää ennen kaikkea käymälän käyttömukavuuden kannalta. Siinä huussin istuimella asioidessa pienen tuulenvireen tuivertaessa takalistossa, ei monikaan retkeilijä tule välttämättä ensimmäisenä ajatelleeksi huussien tyhjentäjien työtä, eikä sitä, että politiikka ja julkinen rahoitus vaikuttavat vahvasti jopa siihen, että tarpeensa voi tehdä mukavasti neljän seinän sisällä myös erämaaolosuhteissa.

Suomessa on alettu tukemaan kansalaisten retkeily- ja luontoharrastamista laajemmin verovaroin 1980-luvun alusta alkaen, kun kansallispuistojen nykymallin mukainen hoito on aloitettu ja vastuu hoidon järjestämisestä on siirtynyt Metsähallitukselle. Ensimmäiset kansallispuistot on tosin perustettu jo 1930-luvulla, mutta valtion maille perustettujen kansallispuistojen, luonnonpuistojen ja luonnonsuojelualueiden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut ennen kaikkea luonnonsuojelu, ja pääsy alueille on ollut hankalaa ennen 1970-luvulla alkanutta kehitystyötä. (luontoon.fi/kansallispuistojemmehistoriaa)

Lue lisää...

Retkipaikkaesittelyssä Kokkoharju ja Hierinmylly sekä vanhan UKK-reitin kuulumiset

Retkipaikkaesittelyssä Kokkoharju ja Hierinmylly sekä vanhan UKK-reitin kuulumiset

Tässä blogini retkipaikkojen esittelynurkkauksessa aion jakaa tietoa sekä paikallisista että lähialueella sijaitsevista käymisen arvoisista retkikohteista. Tarkoitus on kertoa jotain nippelitietoa kohteesta, miten paikalle pääsee ja tuleeko jotain erityistä ottaa huomioon. Nurmeksessa sijaitsevia retkikohteita pääsee tarkastelemaan kartalla esimerkiksi InfoGIS Nurmes -karttapalvelun kautta.

Tällä hetkellä vallitsevassa tilanteessa ei voi myöskään olla mainitsematta Ukrainassa mylläävää järjetöntä sotatilaa ja sen vaikutusta myös meihin. Epävarman tilanteen ja  jatkuvan sotauutistulvan keskellä kannattaa kuitenkin yrittää pitää omasta ja läheisten hyvinvoinnista huolta parhaansa mukaan. Retkeily luonnossa ja ajatusten tuulettaminen ulkoilemalla sopivat siihen tarkoitukseen erittäin hyvin. Kevät ja aurinkoiset päivät tekevät joka tapauksessa tuloaan.

Lue lisää...

Miten voi olla aina vähän retkellä?

Kuva_1

Vastaus otsikon kysymykseen on hyvin yksinkertainen, retkellä voi olla aina kun itsestä siltä tuntuu. Ja asiat kun ottaa aina vähän retkeilyn kannalta, niin ei tule suoritettuakaan liikaa. Blogini nimi "Aina vähän retkellä" paljastaakin hyvin paljon omasta suhtautumisestani elämänmenoon sekä tietysti myös suhteestani retkeilyyn.

Retkeily on ennen kaikkea tietynlainen mielentila. Itselleni tuon mielentilan saavuttaminen vaatii hetken irtautumisen arkisista asioista, ympärille vähän luontoa tai jonkun tavallisuudesta poikkeavan paikan ja plussaa on, jos mukana sattuu olemaan evästä. Retkeilytiloihin pääseminen sisältää usein myös etenemistä paikasta toiseen omia lihasvoimia käyttäen.

Lue lisää...